tiistaina, huhtikuuta 14, 2015

Tarja Väänänen ja Taru Korpi juksasivat

Tarja Väänänen ja Taru Korpi kävelivät lapsen oman asianajajan yli, vaikka lapsella on juristiin lain mukaan oikeus. Väänänen ja Korpi soittivat minulle viime viikolla torstaina. Väänänen on lapseni ns. oma sossu. Taru Korpi pyörii mukana muuten vaan, työparina. 

Puhelu alkoi samalla tavalla kuin muutkin puhelut, jotka tämä kaksikko on minulle soittanut. Lastensuojelulain mukainen lapsen oma sosiaalityöntekijä Tarja Väänänen laittaa asialle nuoren ja kokemattoman kollegansa, Taru Korven. Korpi kihisee innosta, koska hän uskoo pureksimatta kaiken mitä esimies Kaisa-Maria Rantajärvi on hänelle keksinyt väittää. 

Pyydän aina välittömästi puhelimeen lapsen oman sossun, Väänäsen. Niin nytkin.


Tarja Väänänen Taru Korpi lastensuojelu Rovaniemi photo Taru Korpi Tarja Vaananen.jpg


Puhelussa Väänänen kertoi, että he kuulevat lastani ensi viikolla hallinto-oikeutta varten. Minä totesin heti moneen kertaan painokkaasti, että lapsellani on asianajaja. Juristi tulee mukaan kuulemistilaisuuteen. Kysehän on jo oikeusprosessista. 

Väänänen puuskahti kiihtyneesti: "Mutta se on sinun asianajajasi!"

Minä vastasin, että ei se ole minun asianajajani, vaan lapseni asianajaja. Tämä lapsen oikeus omaan juristiin löytyy myös lainsäädännöstä. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä. [KORJAUS 15.4.2015: Tarja Väänänen ei ollut väärässä, kyse on MINUN ASIANAJAJASTANI, ei lapsen. Pointti tuossa hänen mielentilassaan taisi kuitenkin olla se, että lapsen ja perheen etua etua ei ole sopivaa ajaa, jos kerran meillä on suojeltavana koneiston etu.]

Rovaniemen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Kaisa-Maria Rantajärvi on jättänyt Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen hakemuksen lapseni huostaanotosta. 

Rantajärvi puhuu hakemuksessa ns. tutkimusluvasta, mutta kyseessä on itse asiassa vielä astetta pahempi asia kuin pelkkä huostaanotto. 

Hakemuksen mukaan lapsi suljettaisiin lasten psykiatriselle osastolle Lapin keskussairaalaan. Tyypillisesti tällainen "tutkimus" kestänee kaksi-kolme kuukautta. 

Lasten psykiatrisella potilaat ovat masentuneita, hiljaisia ja flegmaattisia. Ehkä ylilääkittyjäkin. 

Se on kenen tahansa psyykelle kova ympäristö. Virikkeetön. Laitoksessa työskentelevä henkilökunta ei kiinnitä huomiota potilaisiinsa, vaan lapset ja nuoret katsovat päivisin piirrettyjä videoita.

Taru Korpi Tarja Väänänen Rovaniemi photo Tarja Vaananen Taru Korpi.jpg
Historiallinen kuva Varsovan ghetosta toisen maailmansodan aikaan. Totalitarismilla on monia ilmentymiä.

Tarja Väänänen siis lupasi, että lapsen kuuleminen olisi ensi viikolla. Tuli seuraava päivä, perjantai. Lapin yliopiston harjoittelukoulun rehtori Eija Valanne soitti minulle aamupäivällä. Hän uutisoi, että sosiaalityöntekijät Tarja Väänänen ja Taru Korpi olivat käyneet kuulemassa lasta. Rehtori oli ollut mukana "turvallisena aikuisena", lapsen tukena.

Rehtori perusteli läsnäoloaan sillä, että Tarja Väänänen oli kuuluttanut kuinka minä haluan, että hän on mukana tilaisuudessa, istumassa lapsen tukena. Tantat eivät ilmoittaneet minulle, kun he yhtäkkiä muuttivat kuulemispäivän jo seuraavan päivän aamuksi.  


Minä parahdin: "Nyt ne tantat jymäyttivät sinua!"

Olin puhunut edellispäivänä selväksi sen, että kuulemiseen lähtee asianajaja, ei rehtori. Väänänen nimittäin itse ehdotti minulle rehtori Eija Valanteen kutsumista. 

Minulla ei ole mitään Valannetta vastaan, mutta hänen kokonaisnäkemyksensä lapsen asiasta on heiveröinen. Rehtorikaan ei siten voi olla mikään kivijalka lapselle tässä elämäntilanteessa.


7 kommenttia:

Kaisa Ruokamo kirjoitti...

Ihmeellistä. Kommentointi on avautunut! Olen koettanut käynnistellä tätä, tuloksetta.

Mika Bergström kirjoitti...

Tämä tarina on kuin kaurismäkeläinen trippi jonnekin Kekkosen ajan maailmaan, jossa mustavalkoiset poliisit vievät vähäeleisesti lapsen mukanaan äidin vastusteluista huolimatta.

Kaisa kirjoitti...

Ihmeellinen veto tämä oli sossuilta, joo. En olisi voinut kuvitellakaan, että kuulemistä lähdettäisiin näin kiirehtimään.

Anonyymi kirjoitti...

Tähänkö se sitten johtikin? Olen sanaton.
Terveisin Maria Syvälä, toimittajakollegasi

Anonyymi kirjoitti...

Sanat eivät riitä....olen niin pahoillani! Onneksi jaksat tuoda asiaasi esille, se vaatii paljon, mutta maailman on saatava tietää. Ihmisillä on edelleen kirkas ja kaunis kuva kaikesta lastensuojelun toiminnasta, vaikka missään ei perheiden oikeusturva ole näin heikoilla, eikä lapsen etu yhtä pahasti syrjäytetty. Se mikä tulee valkeissa vaatteissa ei tosiaankaan aina ole enkeli. Itse olen vasta toipumassa lastensuojelulobotomiasta, mutta vissisti päättänyt ryhtyä siihen mihin lastensuojelu ei kykene, eli suojelemaan lapsia ja perheitä mielivallalta. Sellainen on hyvä äiti.

Kaisa Ruokamo kirjoitti...

Kiitos empatiasta. Tiedän, että kommentoijat tietävät mistä puhuvat. Minun ja meidän perheen kokemus ei ole ainutlaatuinen.

Puhun rakenteellisista ongelmista hyvin mielelläni; sellaisiahan nämä lastensuojelun hallinnonalan horjahtelut ovat. Ja siellä koneiston virheet esiintyvät räikeimmillään. Hämmentävää on, että lastensuojelu suorastaan oikeuttaa erilaisten mielikuvituksellisten vääryyksien viljelyn.

Jo itse lastensuojelulaissa täytyy olla jotain vikaa. Laki antaa viranhaltijalle mahdollisuuden mielivaltaisille tulkinnoille. Se antaa sosiaalityöntekijöiden käsiin vallan työkaluja, joista heidän pitäisi pysyä kaukana. Koulutus ja ammattipätevyys eivät missään tapauksessa riitä esimerkiksi psyyken diagnoosien laatimiseen.

Sen sijaan koulutus nähtävästi tukee erilaisten patologioiden rakentelua.

Anonyymi kirjoitti...

Miten tällainen henkilö voi sitten olla vielä samassa töissä. Eikö kaupungilla ole vastuuta työntekijöiden vastuuttomasta toiminnasta. Toisaalta olisi hyvä kuulla myös toinen puoli